Koulussa aloitti ensimmäisenä vuonna kahdeksan oppilasta. Koulussa opetettiin aluksi liinavaatteiden ompelua, neulomista, virkkaustöitä, olkitöitä, puunveistoa ja geometristä piirustusta.
Koulu toimi aluksi Hämeenlinnan rouvaseuran omistaman lastenkodin salissa. Syksyllä 1888 koulu siirtyi Fredrika Wetterhoffin tilavaan kotiin.
Opettajista vain ompelunopettajalle maksettiin palkkaa, 25 penniä tunnilta. Muusta opetuksesta huolehtivat koulun perustajat ilman palkkaa.
Fredrika Wetterhoff arvosti suuresti kangaspuilla kutomisen taitoa ja piti kutomataitoa kansan naisille myös merkittävänä mahdollisuutena hankkia toimeentuloa itselleen ja perheelleen.
Niinpä kesällä 1886 otettiin työkoulun ohjelmaan kankaan kudonta. Kudonnan opetuksesta tuli vähitellen koulun tärkein oppiaine. Työkoulun ensimmäisinä kudonnan opetusvuosina kangaspuissa kudottiin kansanomaisia malleja, joita oppilaat ja piirustuksenopettaja itse suunnittelivat.
Kudonnan opettajien koulutus käynnistyi v. 1890. Saksalainen kutojamestari Carl Neu palkattiin opettajaksi työkouluun 1891 tehtävänään opettajakokelaiden koulutus. Fredrika muutti vuonna 1887 Helsinkiin, mutta huolehti edelleen koulun taloudesta ja pistäytyi tuon tuostakin Hämeenlinnassa.
Pian tunnettiin Fredrika Wetterhoffin työkoulu koko maassa, pohjoismaissa ja Venäjälläkin, ja koulun antamaa opetusta arvostettiin suuresti.
Koulun näyttelyt olivat menestyksellisiä. Lappeenrannan kotiteollisuusnäyttelyyn 1891 odotettiin itseään keisari Aleksanteri III puolisoineen. Kun Fredrika esiteltiin keisarille, keisari kysyi, mikä oli saanut Fredrikan perustamaan koulunsa.
– Isänmaallisuus, Teidän Majesteettinne, Fredrika vastasi.
Keskustelu Venäjän keisarin kanssa päättyi siihen.
Hyvin alkuun päässyttä koulutoimintaa haittasi tilanahtaus. Vuonna 1890 koulu sai vuokratilat nykyiseltä paikaltaan lähellä Vanajaveden rantaa. Fredrika osti 1893 koululle vuokratun talon omakseen.
Talo korjattiin työkoululle sopivaksi: yläkertaan tehtiin avarat kutomosalit, johtajattaren asunto sekä oppilasasuntoja. Alakertaan valmistuivat luentosali, oppilashuoneita, värjäystilat, puusepänverstas ja myymälä.
Vuoden 1929 uusien hallintomääräyksien mukaan oppilaitoksilta edellytettiin valtionavun saamiseksi omaa johtokuntaa. Täten oppilaitos sai oman johtokuntansa ja oppilaitoksen ja säätiön tilejä ryhdyttiin pitämään erillisinä.
Koulutalo ja irtaimisto kuuluivat jatkossa säätiölle ja vastuu opetuksesta ja toiminnasta jäi oppilaitokselle. Säätiö oli kuitenkin edelleen oppilaitosta ylläpitävä organisaatio.
Koulutoiminta ja liiketoiminta (mm. myymälä, värjäämö ja ammattikutomo) erotettiin kirjanpidollisesti toisistaan 1950-luvulla. Valtiolle oppilaitos siirtyi virallisesti vuonna 1976.
Työkoulun perustaja Fredrika Wetterhoff oli oman aikakautensa naisena poikkeuksellisen valistunut ja rohkea oman tien kulkija. Hän valitti itse olevansa luonteeltaan kiivas ja teräväsanainen, oppilailleen hänen kerrotaan olleen ankara ja vaativa, mutta sydämellinen kasvattaja.
LUE LISÄÄ FREDRIKA WETTERHOFFISTA JA KATSO VIDEO
FREDRIKA WETTERHOFF
"Paikka kaikella, kaikki paikallaan.
Aika kaikella, kaikki ajallaan."
Fredrika Wetterhoff
LUE LISÄÄ FREDRIKASTA JA KATSO VIDEO
EILA ANTTILA: KAIKKI ALKOI TYÖKOULUSTA
EILA ANTTILA: WETTERHOFFIN VÄRIKKÄÄT TAITEILIJAT
Hämeen Sanomat, 20.3.1885:
"Muutamien yksityisten naisten toimesta pannaan näinä päivinä toimeen käsityökoulu, jossa nuorille tytöille opetetaan kaikenlaista käsityötä, pääasiassa liinavaatteiden ja hameiden ompelua. Kahdeksan oppilasta on heti ensi päivänä ilmoittanut itsensä kouluun pyrkiväksi. Tämä yritys on kaikin puolin kiitettävä, kun koulun perustajien ainoa tarkoitus on antaa nuorille tytöille, jotka ovat kansakoulusta päässeet, siis liian nuoret palvelukseen, opetusta niin tärkeissä aineissa sekä totuttaa heitä järjestettyyn työhön."
